Nyt on maaliskuun alku. Tämän talven saldo on kahdet parittomat sormikkaat, jotka kuuluivat minulle. Yhdeksän paritonta Jannen rukkasta ja yhdet parilliset, jotka löytyivät pitkän hakemisen jälkeen Valkoisesta Perslävestä (=Toyota). Neljä paritonta Juhon rukkasta/sormikasta ja yhdet parilliset, jotka nekin kärjistä rikki. Kahdet viime syksynä kudotut lapaset, joista molemmista pareista toinen pari hukassa... + äidin totaalisesti kärähtäneet hermot.

Miten tämä on mahdollista, kun asunnon pinta-alaksi on vuokrasopimukseen merkitty jotain vähän reilu 80 neliötä, lapsilla on tismalleen yksi paikka, jossa riisuvat vaatteensa ja sekin paikka on rappujen alapäässä niin, etteivät ne rukkaset voi sieltä itsekseen ylös juosta. Koira ei ole voinut niitä syödä ilman, että olisin jossain vaiheessa päässyt vihille sen tekosista, eikä sitä ole päästetty ulos rukkanen suussa. Auto on pengottu läpikotaisin, vaatekomero ja pyykkikori samoiten. Koti on vast'ikää siivottu ja kaapit on keittiöremontinkin takia tyhjennetty. Eteisen kaapit pengoin tänään, eikä tuloksena ollut muuta kuin yksi uusi pariton rukkanen ja runsaasti pölyä. Siispä...

ETSINTÄKUULUTUS: TÄNÄ TALVENA KADONNEET SEITSEMÄNTOISTA PARITONTA KÄSINETTÄ JA ÄIDIN HIILTYNEET HERMOT!