maanantai, 2. huhtikuu 2012

Varaanit ja banjot

Käytiin Keminmaan suunnalla etsimässä laavua ja nähtiin, kuinka varaani kipitti tien poikki. En olekaan varaania ennen maantiellä nähnyt, joskin minusta se näytti enemmän fasaanilta. En viitsinyt inttää, kun on kuitenkin kyse verbaalista lahjakkuutta omaavasta aikuisesta ihmisestä, joka sitä lintua liskoksi väitti. Sama mies oli tohkeissaan istuttamassa Onnen banjoa kukkaruukkuun. Itse kutsun sitä bambuksi. Banjo tuskin kasvaa hyvin, mutta varmasti siitä kotiinsa oivallisen katseenvangitsijan saa. Minulla on sellainen iso elefantin pään mallinen kukkaruukku. Jos se banjo siihen mahtuu, voin yrittää.

lauantai, 31. maaliskuu 2012

Tylsähköä lauantaita

Nyt on sitten autoon hihnanvaihto suoritettu, Janille kiitokset jälleen kerran. Heti, kun on mahdollista autosta luopua, sen varmasti teen, sen verran kallista tämä jatkuva osien ostelu on.

Koira sai juoksuvaijerin pihalle, että saa olla ulkona aina, kun lapsetkin ovat. Jos tottuu täysin ulkokoiraksi, ei sitä saa viihtymään enää sisällä silloinkaan, kun on pakko sisällä olla, joten tuota piharakkina oleilua on rajoitettava.

Tämä lauantai on ollut harvinaisen tylsä päivä. Piti lähteä ystävän luo kakkukahveille, mutta auto oli Simossa, joten jouduin perumaan senkin. 

torstai, 29. maaliskuu 2012

Töitä, tappelua, ja kauppa-autoilua

Nyt on sitten työsopimus allekirjoitettu ja työt alkavat ensi viikolla. Alussa on tunteja turhauttavan vähän, mutta niitä tulee lisää myöhemmin. Vaikka totaalityöttömänä en ollut kuin nelisen kuukautta, ei tämä kotoa käsin töiden tekeminen pidemmän päälle herkkua ollut. Höperöitymään ei päässyt, mutta kyllä se vireystilaan vaikuttaa, kun ei koskaan pääse 'töistä kotiin'. 

Kesäaikaan siirtyminen vaikutti poikiin myönteisesti. Ylettömän aikaiset aamunousut loppuivat ja ovat nukkuneet sievästi seitsemään. Minäkin olen piristynyt, kun on saanut herätä ilman lasten hälyä ja keittää aamukahvit omassa rauhassa. Ei puhettakaan, että itse jaksaisin seitsemään asti sängyssä lojua. Oli vaan niin rasittavaa, kun pojat riekkuivat pystyssä ennen kun ehdin kunnolla herätä.

Monni ottaa turpaansa naapuritalon kollilta toistuvasti ja näyttää päivä päivältä kurjemmalta, mutta ei sitä pidä mikään nartuista erossa. Olen lääkinnyt minkä pystynyt ja pitänyt väkisin öitä sisällä vaan aina se jostain raosta pihalle livahtaa. Eilen päästin jo vapaaehtoisesti, kun en jaksanut enää kuunnella yöllistä mouruntaa. Kerran tuli silmä rähmien, kynnenviiltämä silmäkulmassa, toista etujalkaansa ontuen kotiin ja silti olisi tahtonut yöksi pihalle. Toisessa poskessa on iso karvaton kohta ja pyöreä arpi villikissan puremasta, kun oli kiskonut ison palan pois, hampaanjäljet puhkoneet nahan luuhun asti. Laitoin antiseptistä liuosta ja jätin paranemaan, mutta kyllä se on vietävä leikkautettavaksi, ei siitä mihinkään pääse. Vaikka minulle vakuutettiin, että kollin on parempi pitää pallinsa, etteivät muut kollit vaistoa sitä heikoksi, en ymmärrä miten pallittomuus olisi vaarallisempaa kuin tuo nykyinen kamikazoilu.

Tähän loppuun kevennys. Näin luontevasti meillä päin mainostetaan (katsokaa loppuun asti):

http://www.youtube.com/watch?v=0-CYTCe9KBs

Jälkikirjoitus:
En ollut uskoa silmiäni, kun näin kauppa-auton pysähtyvän meidän risteykseen. Pakkohan siellä oli käydä kananmunia, hilloa, ja kermaa ostamassa. Pojat saivat tikkarit ilmaiseksi ensimmäisen käynnin kunniaksi. Tästä lähtien käytän kauppa-auton palveluita säännöllisesti, kun kerran tuollaista palvelua on tarjolla. Jannekin hihkui ihan tohkeissaan, kuinka oli "ihanaa käydä kauppa-autossa".

sunnuntai, 25. maaliskuu 2012

Lenkkeilyä

16-17km reipasta kävelyä Laikan kanssa. Minulla on kunto jo sen verran hyvä, ettei ottanut kovillekaan, mutta Laikalle lenkki oli liikaa. Sitä joutui pahimmassa vaiheessa repimään väkisin perässä. Reppana. Mutta kotitien tunnistettuaan innostui kyllä ravaamaan sellaista vauhtia, etten meinannut perässä pysyä. Sisällä mulkaisi minua inhoten ja lysähti käsilaukkuni päälle nukkumaan. Samassa asennossa on edelleen. Jospa se kostoksi heitti henkensä.

Jos ehtisi vielä kahvit juoda ihan itsekseen ennen lasten paluuta.

lauantai, 24. maaliskuu 2012

Elegiaa

Lapset lähtivät viikonlopuksi Simoon. Heti illalla juhlistin omaa aikaa ravaamalla Laikan kanssa kolmentoista kilometrin lenkin niin hirveää vauhtia, että vieläkin pohkeissa tuntuu. Tänään on ollut aamusta asti sellainen olo, ettei tee mieli tehdä mitään. On niin rauhallista, ettei oikein tiedä miten päin olisi. Ei voi käydä hiihtämässäkään, kun välineistä ei siihen enää ole. Kuntohan tietenkin kasvaisi, kun lykkisi naapurikuntaan suksilla, joiden pohjasta on musta luistopinta kulunut pois. Pyörällä heittäisin henkeni, se on varmaa. En ymmärrä kuinka sitä kakarana uskalsi pyöräillä peilijäällä. Nyt ajatuskin murtaa luita. Pitäisi kai lähteä kaupunkiin ja käydä kahvilla tai jotain, mutta ei huvita nähdä ihmisiä. Kotona on vain pyykkäämistä ja siivoamista. Mikä meidän Monniakin vaivaa, kun se vaan nukkuu, eikä ärsytä pyörimällä ympäri nurkkia ulvoen kuin horteinen kameli. Laikakin jatkaa vain uniaan. Huoh...  


Monni änkäsi ensimmäisenä Laikan ruokakupille. Laika istahti takalistolleen ja katseli haikeana, kuinka ruoka katosi kissan suihin, mutta uskaltautui sitten kiertämään kupin toiselle puolelle.