Tulen HULLUKSI! En ole nukkunut kunnolla viikkoon. Viime yökin meni päin seiniä. Klo 01.00 alkoi Janne taas oksentamaan. Sitä jatkui tunti ennen kun nukahti uudelleen. Heti perään heräsi Juho pissalle, eikä saanut enää unta. Huuteli vähän väliä jotain turhanpäiväistä, kunnes uhkasin viedä pihalle nukkumaan ellei lopeta. Poika hiljeni, mutta luita oli alkanut taas kolottamaan. Sama alue: alaselästä lonkkiin, lonkista sääriluuhun koko matkalla hirveä kolotus ja polte. Nukkumisesta ei tullut yhtään mitään koko yönä. Tällainen pakkovalvominen on viheliäistä. Olin illalla lopen väsynyt, mutta yö ei helpottanut asiaa - päinvastoin. Nyt olen kypsä huljuuttamaan pääkoppaa avannossa tuolla kolmenkymmenen asteen pakkasessa.

Naapurikin on taas vaihteeksi viihteellä. Miten se ukko on vieläkin hengissä? Vastahan sillä yksi putki oli. Muistan sen niin elävästi, koska jouduin kuskaamaan äijää kaljakaupassa kolmena päivänä peräkkäin. Eilen se tuli taas oven taakse kerjäämään kyytiä, kännissä kuin käki, niin kuin aina. Olin nuiva, mutta purin hammasta ja puin pojille vaatteet päälle. Kun tuon kerjäämisistä kieltäytyy ystävällisesti, ei se ota sitä kuuleviin korviinsa. Höpöttää ja höpöttää vaan, kunnes jää vaihtoehdoksi joko huutaa päin naamaa tai taipua kuskaamaan. Välillä se on niin sekaisin, ettei osaa edes ilmaista mitä haluaa. Olen monta kertaa ASIALLISESTI kieltänyt syöttämästä pojille mielinmäärin karkkia ja sokeripaloja, mutta ei se sitäkään ole lopettanut. Sanoo vaan lapsille, ettei saa kertoa äidille, mutta kyllähän nuo kertoo. Viimeksi eilen huomautin, mutta ei. "Äidit ne aina kieltää kaiken, mutta mutta me pojat..." jne. Selvää lasten manipuloimista! Yrittää saada minut näyttämään huonolta ja syytää kakaroille isot karkkipussit kouraan ja kiroilee kuin merimies että sylki lentää! Helvetin dorka! 

Vasta pääsin eroon siitä lestadiolaisperheestä, jonka eukon kanssa piti tapella kyllästymiseen asti. Nyt sitten tämä. Aina, kun hermostun jollekin, syytetään itsehillinnän puutteesta ja väitetään, että provosoidun liian herkästi, mutten todellakaan haasta riitaa tai ole liian kärkäs! Yritän viimeiseen asti välttää riitoja, mutta kun mikään järki ei tunnu tuollaisiin uppoavan! Täytyy mainita vuokranantajalle, jos saisi kaverinsa kuriin, ettei minun tarvitsisi taas käydä sotapolulle.